Laaja terveystarkastuspaketti tarjoaa kattavan yleiskuvan kehon terveydentilasta monipuolisten verikokeiden avulla. Tärkeiden arvojen seuraaminen auttaa havaitsemaan ja ennaltaehkäisemään mahdollisia piileviä terveysriskejä, kuten sydän- ja verisuonisairauksien tai aineenvaihduntahäiriöiden kehittymistä, jo varhaisessa vaiheessa. Säännöllinen tarkastus voi edistää terveyden ylläpitoa ja auttaa tekemään tarvittavia elämäntapamuutoksia ajoissa.
 
Perusverenkuva ja verihiutaleet (B -PVK+T): Pieni verenkuva, jossa on kahdeksan osatutkimusta (valkosolut, hemoglobiini, punasolut, punasolujen tilavuusosuus, punasolujen keskitilavuus, punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin konsentraatio ja verihiutaleet)
ALAT, alaniiniaminotransferaasi (P-ALAT): entsyymi, jota esiintyy pääasiassa maksasoluissa. ALAT-arvo mitataan verikokeella ja se kertoo maksan toiminnasta. Kohonnut ALAT-arvo voi viitata maksasolujen vaurioitumiseen tai sairauksiin, kuten maksatulehdukseen, rasvamaksaan tai muuhun maksahäiriöön.
Pitkä-aikainen verensokeri, glukoosi (Hb-A1c): HbA1c-tutkimus mittaa veren hemoglobiiniin sitoutuneen glukoosin määrää, mikä heijastaa keskimääräistä verensokeritasoa viimeisen 2–3 kuukauden ajalta. Se on keskeinen testi diabeteksen diagnosoinnissa ja hoidon seurannassa, sillä se antaa pitkäaikaisemman kuvan verensokerin hallinnasta kuin yksittäinen verensokerimittaus.
Kalium (P-K): Kalium on tärkeä mineraali ja elektrolyytti, joka on oleellinen lihasten, hermoston ja sydämen normaalille toiminnalle. 
Natrium (P-Na): Natrium on elektrolyytti, joka on tärkeä neste- ja elektrolyyttitasapainon ylläpitämiselle kehossa sekä hermo- ja lihastoiminnan kannalta.
Kreatiniini (P-Krea): Kreatiniini on lihasten aineenvaihdunnan sivutuote, joka poistuu elimistöstä munuaisten kautta. Verikokeen avulla arvioidaan munuaisten toiminnan tehokkuutta, sillä kohonnut kreatiniinipitoisuus voi viitata munuaisten vajaatoimintaan tai muihin munuaissairauksiin. Kreatiniiniarvoon vaikuttavat myös tekijät kuten lihasmassa ja ruokavalio, joten sitä tarkastellaan usein suhteessa muihin munuaisten toimintaa mittaaviin arvoihin, kuten glomerulusten suodatusnopeuteen (GFR). GFR kuuluu automaattisesti mittaukseen.
Kokonaiskolesteroli (P-Kol), ilman paastoa. Kokonaiskolesteroli-tutkimus mittaa veren kaikkien kolesterolityyppien – LDL (”huono” kolesteroli), HDL (”hyvä” kolesteroli) yhteispitoisuuden. Kolesteroli on rasva-aine, jota keho tarvitsee solujen ja hormonien muodostamiseen, mutta sen liiallinen määrä voi johtaa valtimoiden ahtautumiseen ja lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Kokonaiskolesterolin suositustaso vaihtelee yksilöllisten riskitekijöiden mukaan, mutta yleisesti matala kokonaiskolesterolitaso, erityisesti matala LDL-kolesteroli, on yhteydessä parempaan sydänterveyteen.
HDL-kolesteroli (P-Kol-HDL), ilman paastoa: HDL-tutkimus mittaa veren HDL-kolesterolin eli "hyvän" kolesterolin määrää. HDL-kolesteroli auttaa poistamaan ylimääräistä kolesterolia verisuonista ja kuljettaa sen maksaan, missä se hajotetaan. Korkea HDL-taso yhdistetään usein pienempään sydän- ja verisuonitautien riskiin, sillä se suojaa verisuonia kolesterolikertymiltä.
LDL-kolesteroli (P-Kol-LDL), ilman paastoa: LDL-tutkimus mittaa veren LDL-kolesterolin eli "huonon" kolesterolin määrää. LDL (low-density lipoprotein) kuljettaa kolesterolia maksasta kudoksiin, mutta sen liiallinen määrä voi kertyä valtimoiden seinämiin ja aiheuttaa ateroskleroosia eli valtimoiden ahtautumista. Korkea LDL-taso on merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, ja siksi tämän arvon pitäminen alhaisena on tärkeää sydänterveyden kannalta.
Triglyseridit (P-Trigly), ilman paastoa: Triglyseridit-tutkimus mittaa veren triglyseridien, eli verenkiertoon varastoituneiden rasvojen määrää. Triglyseridit ovat kehon energialähteitä, mutta niiden kohonnut määrä voi lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä, erityisesti jos samalla on muita riskitekijöitä, kuten korkea LDL-kolesteroli tai matala HDL-kolesteroli. Triglyseridiarvoihin vaikuttavat muun muassa ruokavalio, liikunta ja aineenvaihdunta. Kohonneita arvoja voivat aiheuttaa esimerkiksi liiallinen sokerin ja rasvan käyttö, ylipaino ja tietyt sairaudet, kuten diabetes.
Ferritiini, rautavarastotutkimus (S -Ferrit): Ferritiini on proteiini, joka varastoi rautaa elimistössä, ja sen pitoisuus veressä kuvastaa kehon rautavarastojen tasoa. Matala ferritiiniarvo voi viitata raudanpuutteeseen, joka voi johtaa anemiaan, kun taas korkea arvo voi olla merkki esimerkiksi tulehduksesta tai raudan ylikuormituksesta. Tämä testi auttaa diagnosoimaan rautavajeen ja arvioimaan rautavarastojen riittävyyttä.
B-12 aktiivinen vitamiini (S-B12-TC2): B12-vitamiini on tärkeä hermoston ja aivojen toiminnalle sekä punasolujen muodostukselle. Sen puutos voi johtaa väsymysoireisiin, koska se voi heikentää hapen kuljetusta elimistössä ja aiheuttaa anemiaa. Kun kehon punasolujen määrä vähenee, kudokset saavat vähemmän happea, mikä voi aiheuttaa uupumusta ja heikkoutta.
D-vitamiini (S-D-25): D-vitamiinitutkimus mittaa veren D-vitamiinin tasoa, joka on tärkeä luuston terveydelle sekä immuunijärjestelmän toiminnalle. D-vitamiinin puute voi johtaa luuston haurastumiseen ja heikentää elimistön vastustuskykyä. Tutkimus on erityisen suositeltava, jos on riskissä D-vitamiinin puutokselle, esimerkiksi talvisin pohjoisilla leveysasteilla tai henkilöillä, joilla on vähäinen auringonvaloaltistus. Verikokeella voidaan arvioida, tarvitseeko henkilö lisäravinteita tai ruokavalion muutoksia optimaalisen D-vitamiinitason saavuttamiseksi.
Herkkä CRP (s-hs-CRP): Tutkimus mittaa pieniä määriä C-reaktiivista proteiinia veressä ja on herkempi kuin tavallinen CRP-testi. Tämä tutkimus voi tunnistaa lievän, kroonisen tulehdustilan elimistössä, jota ei välttämättä havaita tavallisessa CRP-testissä. Hs-CRP on erityisen hyödyllinen sydän- ja verisuonitautien riskin arvioinnissa, sillä kohonnut arvo voi viitata valtimoiden tulehdukseen, mikä voi lisätä sydänkohtauksen tai aivohalvauksen riskiä. Terveillä henkilöillä hs-CRP-arvon tulisi olla matala, ja korkea arvo voi viitata tulehdukseen tai kohonneeseen sydänriskiin.
Tyreotropiini (P-TSH): TSH säätelee kilpirauhashormonien (T3 ja T4) tuotantoa ja vapautumista, ja se on keskeinen testi kilpirauhasen toiminnan arvioinnissa. 
Tyroksiini (P-T4-V):  Tyroksiini on kilpirauhashormoni, joka vaikuttaa aineenvaihduntaan, energian tuotantoon ja moniin kehon toimintoihin. T4V arvo kertoo, kuinka paljon aktiivista hormonia on elimistössä käytettävissä. 
 
Näytteenotto Fimlab laboratorioissa.